lauantai 14. marraskuuta 2015

Sick like me


You beg the way I do
Is it sick of me
To want you crawling on your knees
Is it sick to say
I want you biting down on me

Are you sick like me

Am I beautiful
As I tear you to pieces
Am I beautiful
Even at my ugliest, you always say

Mä oon niin vitun väsynyt.
Mä en jaksa enään.
Mä haluan kuolla, kadota, hukkua ja hävitä.
Unohtua.

Tää kaikki alkaa vaan hajota viimeinkin ihan palasiksi. Mä en jaksa esittää enään, joten annan vaan kaiken valua sormien välistä ja hajota palasiksi. Mä en jaksa enään olla jotain mitä mä en ole, en jaksa esittää et kaikki ois hyvin, kun vittu mikään ei oo hyvin. Esittää, että mä pärjään kyllä, vaikka mä en todellakaan pärjää ja joka vitun ikinen päivä mun kuori halkeaa lisää ja joku päivä se räjähtää palasiksi, enkä mä itse pysty piiloutumaan enään itseltäni siinä vaiheessa. Mä tiedän, et siinä vaiheessa mua sattuu vielä enemmän, mut oh well, fuck it. En mä voi asialle mitään.

Mä oon yrittänyt kasata viimeset voimat ja lukea edes kokeisiin ja onnistunutkin siinä, mut ongelma onkin se, etten saa mitään, en yhtään mitään jäämään mun päähän. Oon lukenut melkein 100- sivuisen koealueen varmaan kymmenen kertaa läpi, enkä muista sanaakaan koko perkeleen kirjasta. Mä en oo hyvä enään edes koulussa, mut mitä muuta epäonnistuneelta luuserilta voi odottaa?

Vitun paskasa. Vittu mä vaan toivoisin, ettei niitä asioita, jotka pitää mua vielä täällä, olis olemassa lainkaan, että voisin vaan hirttäytyä, mut mä välitän liikaa asioista, jotka pitää mua täällä. Kumpa voisin painaa nappia ja lakata välittämästä yhtään mistään tästä maailmasta niin voisin kadota ja unohtua.

Mua ei sattuis enään koskaan.

maanantai 9. marraskuuta 2015

So much to tell you

Jumalauta että mä olen poikki. Koulu rupee menee yksinkertasesti ihan vituilleen. Musta vaan tuntuu, etten osaa, en kykene ja oon aivan paska kaikessa mitä ikinä yritänkään tehdä.
Epäonnistunut. 
Sanoin tänään luokanvalvojalle, että haluan lopettaa koulun, muttei ilmeisesti ollut ihan samaa mieltä asiasta. Sanoi vaan, ettei kannata tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä hetken fiiliksen takia tai jotain sinne päin, en muista kunnolla. Koko tää päivä on muutenkin ihan usvan peitossa, kun yksinkertasesti oli niin paha olla itteni kanssa, etten kyennyt edes peittelemään sitä. Mieliala heitteli taas nollasta sataan ja olisin voinu vaan vetää itteni narun jatkeeks. Mä en jaksa olla aina se epäonnistunut paska, mut en mä yksinkertasesti pysty mihinkään. Epäonnistunut luuseri, saamaton paskakasa. Mä en vaan nää tällä hetkellä mitään hyvää yhtään vitun missään. Mua sattuu niin saatanasti sisältä, etten jumalauta kestä. Sisältä korventaa, polttaa ja sattuu.

Mä en oo koskaan oikeesti ollut niin pahasti raivon ja samaan aikaan itkun partaalla kun tänään. Mä en vaan vittu jaksa, mä en j a k s a tätä. Oon ruvennut taas erakoitumaan mulle tärkeistä ihmisistä, kun en vaan jaksa olla kenellekään taakka. En jaksa olla se valittava luuseri. Vajoon mielummin takasin sinne omaan kuplaan, missä saan ihan rauhassa raivota, itkeä ja tuskastua ilman, että satutan tai kuormitan muita. Munkaltaisten ihmisten vaan kuuluu kantaa oma taakkansa yksin, hautaan saakka.

Just gonna stand there and watch me burn
Well that's allright because i like the way it hurts
Just gonna stand there and here me cry
Well that's allright because i love the way you lie

Se tunne, kun sä jälleen tajuat menettänees otteen. Tänään kävin pienoisen keskustelun luokanvalvojan kanssa ja taisin jotain tästä koko syömisvammasta jotain mainitakin, johon hän tietenkin suositteli koulun psygolokia, mutta mä kohteliaasti kieltäydyin. Ei se enään asia, joka olis pitänyt korjata jo aikoja sitten, enään 10 vuoden jälkeen muutu. Siihen olisi pitänyt puuttua silloin 10 vuotta sitten, että siitä olisi ollut jotain hyötyä. Tää kaikki on jo menetetty, elämä on menetetty tälle, täysin.

Mä rukoilen sua rakas luoja, auta mua. Päästä mut näistä tuskista jo pois, mä en jaksa enää.

torstai 5. marraskuuta 2015

I don't feel a thing.

Mä en tunne enään yhtään mitään ja samaan aikaan mä romahdan, lakkaan olemasta "vahva". Viimeinen viikko on ollut aivan yhtä helvettiä. Romahdin koulussa kaikkien edessä ja pillitin kun mikäkin vitun idiootti. Sitä ei tuu tapahtumaan enään ikinä. Niin ei SAA tapahtua enään ikinä. Tänään lintsasin koulusta, koska söin eilen ihan vitusti ja tuntuu et turposin silmissä. Kuka helvetti lintsaa näin onnettoman syyn takia? Minä. Tyhmä, säälittävä minä. Mä en vittu jaksa olla enään vahva, en jaksa enään esittää.