Or if you want to chill
Even if you want to get high
Whatever happens - take a pill
The first I take against depression
The second is pure energy
The green one for my self-agression
Than the red one - ectasy
Ecstasy
Uus blogi ja uus alku, taas. Tää vitun oravanpyörä alkaa jo kyllästyttämään ja nyt en enään lopeta ennen kuin oon mun tavoitteessani (lopullista tavoitetta en kyllä edes tiedä). Ensimmäinen, pienin ja helpoin tavoite on päästä nyt ensin tuonne 8- alkavien lukujen puolelle taas ja sen jälkeen ensimmäinen varsinainen välitavoite on tuo 85kg. Tänään aamulla vaaka näytti sen 93,8kg... Toivottavasti patterieiden uusiminen auttoi kun vaaka näytti aikaisemmin ihan mitä sattui ja eri lukuja joka ikisellä kerralla. Tuon samaisen 93,8kg sain onneks viis kertaa peräkkäin, joten uskallan luottaa tohon, mutta heti kun on rahaa, on mulla uuden vaa'an ostaminen edessä (sekin TAAS).
Mä nyt en ala tässä itseäni kovin paljon esittelemään, koska haluan pysyä mahdollisimman anonyymina, mutta jos nyt muutama sananen.
Pian 24v maalariksi opiskeleva nainen. Syömishäiriötä takana kaiken kaikkiaan noin kymmenisen vuotta, muotoaan vaihdellen. Kun mun sairastumiseen puututtiin ensimmäisen kerran, työnnettiin mulle vaan lääkkeet käteen ja toivotettiin hyvää jatkoa. Lääkkeistä nyt ei varsinaiseen ongelmaan tuolla korvien välissä hirveästi hyötyä ollut. Ainoa mihin ne varsinaisesti auttoivat, oli mun suunnattomat raivokohtaukset joita niihin aikoihin sain ihan tyhjästä ja aloin olemaan jopa itselleni vaaraksi niiden takia (asuin siis jo silloin omillani). Ei sillä, olin mä loppupeleissä sillon jo helvetin itsetuhoinen muutenkin.
Jokatapauksessa, itse syömisvammailussa mulla menee sama kaava aina uudelleen ja uudelleen ympäri. Ensin paastoan/vedän ihan onnettomilla kaloreilla, sen jälkeen alkaa ahmimiskausi (johon saattaa liittyä tai saattaapi olla liittymättäkin, oksentelu), sen jälkeen "nyt riittää, mä elän terveellisesti"- hetki, joka päätyy kuitenkin päivittäiseen ahimimiseen ja lervailuun ja taas sama kaava uudelleen ja alusta. Oksentamaan en yksinkertasesti välillä pysty, koska lääkkeet jostain syystä estää sen. Mä voin tunkea vaikka sorkkaraudan kurkkuuni saamatta mitään sieltä ylös jo ssyön lääkkeet niinkun kuuluu. Välillä jätän tahallisesti ne syömättä jotta kykenen oksentamaan. Sick, i know.
Mä oon nyt tässä viikon aikana taas seikkaillu näiden "En syö enään ikinä mitään"- ja "Elän terveellisesti ja liikun"- fiilisten välissä joten tullut syötyä ja oltua syömättä erittäin sekalaisesti, mut tänään loppuu. Pakko lopettaa tää ahmiminen ja pakko kyetä taas keskittymään tähän paastoiluun.
Odotan vaan et tää helvetin viikonloppu on ohi ja pääsen takas kouluun. Viihdyn koulussa paljon paremmin kun kotona ja ekaa kertaa ehkä elämässäni voin sanoa rakastavani mun koulua ja sanoa, et mulla on oma HALU ja motivaatio mennä kouluun. Mä en oo ikinä saavuttanut mitään merkittävää enkä halunnut opiskella mitään, joten tää fiilis on aika muikea ! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti