Liikaa.

"Tiedäthän
Voit aina luottaa ystäviin
Vain pieni reikä
Niin mä valun viemäriin
Kauneus on neula ilmapalloon
Haluun räjähtää, sinuun räjähtää

Olen liikaa
Minä olen liikaa
Minä olen liikaa
Minä olen liikaa"
Pari päivää mennyt taas ahdistuneena ja itkiessä koko ajan. Koulussakin ollut vaikeuksia pitää itteni kasassa, mut luojan kiitos onnistunut jotenkin päin. En jaksa, enkä halua selitellä ihmisille mun olotiloja tai vastata niihin kysymyksiin.
"Miksi?"
"Mikä on?"
En halua avautua tuntemattomille ja kertoa miten sysimusta mun mieli ja sielu oikeesti on.
Ap tänään 90,0kg ja sekös vituttaa kun se olis voinut olla paljon mielummin sen 89,9kg kun 90,0kg. Fyysinen ero on hiuksen hieno, mutta henkinen ero on aivan helvetin iso.

Tajusin eilen illalla tossa sohvalla itkiessäni ja kirjaimellisti miettiessäni eri keinoja millä päästä hengestä mahdollisimman kivuttaomast, etten oo syönyt mun mielialalääkkeitä varmaan lähemmäs kuukauteen ja tungin sitten sen helvetin "ilopillerin" vastahakoisesti kurkusta alas saaden aamuksi aivan järkyttävät sivuoireet. Jostain syystä mulla tulee jo parin viikon tauon jälkeen samanlaiset sivuoireet SSRI- Lääkkeistä, kun olisin alottanut ne vasta ensimmäistä kertaa.
Tuntuu että mieli ja ruumis olis erossa toisistaan. Ihan kun tuijottaisin itse itseäni ja muuta maailmaa sivusta. Unelias, sekava, liian väsynyt edes hengittämään. Tuntunut siis koko päivän siltä kun olisin kulkenut unessa ja totta puhuen, en oikeesti mee vannomaan siitä, missä menee unen ja hereillä olon raja. No, onneks nää oireet loppuu useesti melko pian uudelleen aloittamisen jälkeen. Kiva mennä maanantaina kouluun jos oon näin sekasin vielä silloinkin.
Tajunnut sen, etten oo syönyt lääkkeitä jo ihan siitäkin et oon niin vitun raivona 24/7 ja samalla sekunnilla kun raivostun suunnattomasti jostain, alan itkemään hysteerisesti. Sick, i know.

Kaksi viikkoa enään koulu ja sitten on koko viikon mittainen syysloma, yyh en halua. Mä inhoon kotona olemista tällä hetkellä enemmän kun mitään muuta. Pelkkä viikonloppu tuntuu tappavan pitkältä ja tuskaiselta, saatika sitten koko viikko.

Kaiken tän kukkuraks sain sossusta päätöksen, että ne ottaa mun tuloina 400e opintolainaa huomioon, koska en muka ole toimittanut sinne vaadittua Kelan hylkäävää päätöstä, minkä kyllä todellakin toimitin sinne. Eli siis suomeksi mitään opintolainaa en ole saanut enkä tule saamaan, koska mun luottotiedot on menneet ja silti se otetaan mulla tulona huomioon, joten ens kuu eletään sitten -400e budjetilla. Vittu miten hienoa tää yhteiskunta on.
Kun istut perse homeessa himassa tekemättä mitään tai yrittämättä mitään, raha virtaa suuntaan jos toiseenkin ilman ongelman ongelmaa, mut auta armias kun nostat pääs ja yrität tehdä elämälläs jotain just siks, ettei sun tarvis enään mennä sinne sossun luukulle, toimittaa sitä paperia ja tätä todistusta, niin sua kustaan silmään aivan vittu satanolla niin, että sun on mahdotonta edes selviytyä.

Kiitos Suomen valtio aivan vitusti taas tästäkin.