Edellistä blogia päivitin melkein päivittäin, mut sillon ei kyllä ollut edes koulu alkanut vielä. Ennen oon aina ollut yksinkertaisesti aivan paska opiskelija. En oo elämässäni saanut yhtäkään koulua käytyä läpi asti ja jo ensimmäisen viikon jälkeen mua ei oo yleisesti ottaen näkynyt koulussa enään ollenkaan, mut nyt 5vkoa, 0 poissaoloa ja pelkkiä 3 arvosanoja. Väittäisin tän johtuvan siitä, et mä rakastan tota hommaa enemmän kun mitään muuta ikinä, koskaan. Mun oma opiskelumotivaatio on 110%. 3 Tipahti ensimmäisen jakson työstä ja läsnäoloprosentti 100%. Tuon parempaahan ei periaatteessa voi edes saada, mut silti joku mun päässä sanoo et vitut, ei riitä vieläkään.
Paino tällä hetkellä 91,5kg eli pari kiloa tippunut, joka seKIN on liian vähän, mut sentään suunta on alaspäin... Taisin painaa sen 93,8kg kaiketi ekassa postauksessa..?
Sit niihin varsinaisiin fiiliksiin....
Sellanen jännä ja ristiriitainen fiilis... Samaan aikaan ihan vitun voittamaton, vahva ja kontrolloiva olo kun saan painoa alas, mut sit taas samaan aikaan tuntuu et kaikki vaan lahoaa käsin, kaikki se voittamattomuus ja vahvuus katoaa ja tilalle hiipii pelko, epätoivo ja ahdistus. Eilen ahdisti niin helvetin paljon, etten yksinkertasesti saanut enään edes henkeä.
Mä tavallaan haluan olla yksin tän kaiken kans, mut en sit kuitenkaan. Koulussa ihmiset yrittää tulla juttelee mulle ja olla mukavia, mut mä nään niiden läpi ja tiedän sen, et ne kaikki vitun kusipäät vaan esittää. Mä inhoon niitä kaksinaamasia lehmiä aivan helvetin paljon... Kaikki ämmät on loppupeleissä samanlaisia paskaa jauhavia ja selkään puukottavia kusipäitä, joihin ei oo ikinä, koskaan _mitään_luottamista_._
Silti, vaikka mä vihaan ihmisiä aivan helvetisti, mä kaipaan sitä yhtä ja ainoaa ystävää kenelle itkeä kun on paha olla, kenelle kertoa tää kaikki pelkäämättä ja ketä kertois mulle sen, et kaikki järjestyy vielä joskus, mut silti mä samaan aikaan ajan kaikkia jotka yrittää olla mun ystäviä, pois mun läheltä.
Ehkä mä tavallaan sisimmässäni pelkään sitä petetyksi tulemista ystävienkin kohdalla, koska niin on käynyt monta kertaa ennenkin ja siksi en halua päästää ketään lähelle. Oon nykyään niin vihamielinen muita ihmisiä kohtaan.
Mua etoo ihmisten tekohymyt mua kohtaan ja ne feikatut tervehdykset.
Pakko alkaa raahautua kouluun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti